Tällä kertaa testipäivässä ei sisältänyt varsinaista testausta lainkaan, vaan käytiin läpi NES-manuaaleja varaston kätköistä. Tästä heräsi ajatus pelien keräämiseen yleisesti liittyen: kerätäkö pelkkiä pelejä loosena, vai tavoitella CIBbejä.
CIB siis sisältää yksinkertaisesti kaikki kilkkeet mitä pelin mukana on alunperin kaupasta ostaessa mukana tullut. Paketti, peli ja ohjekirja on yleisin kombo, mutta esimerkiksi vanhemmissa Commodore-peleissä saattoi tulla mukana oheiskrääsää, kuten tarroja, t-paitoja, pipoja, yms. Tämäkin hieman jakaa pelikeräilijöitä, moni käsittää CIB-termin että se sisältää edellämainitut promotuotteetkin, mutta monelle lyhennys muodostuu seuraavasti: C = Cart, I = Instructions, B = Box = CIB. Toinen tulkinta on Complete in box.
Tietyille järjestelmille kokonaisten settien kerääminen on helpompaa, esimerkkinä Sega Mega Drive. Kotelot oli VHS-kotelon kaltaisia muovikoteloita, joten ne oli loogista aikoinaan säilyttää. Toisaalta taas vaikkapa NES- ja SNES-pelit myytiin pahvilaatikoissa, jotka ovat haavoittuvaisempia vahingolle ja ne oli helpompi tulkita roskaksi. Tästä syystä juurikin vaikka NES-CIBien kerääminen on haastavampaa, isompi osa pakkauksista on kultaisella 80-luvulla (ja 90-luvulla) kiikutettu kiltisti roskiin. Saatika sitten kuntoaspekti, pahvikotelot ovat usein ottaneet osumaa ajan saatossa.
Kauppias itse on kerännyt aina pääsääntöisesti pelejä CIB-muodossa, mutta esimerksi NES-pelien kanssa on ollut helpompaa keräillä looseja. Toisaalta, peli kuin peli on aina kiinnostanut, muu ekstrasisältö on aina ollut plussaa 🙂
Retro Bird YouTube-kanavalla on mielenkiintoinen video aiheesta:
Tykkäätkö sinä kerätä kaiken peliin liittyvän, vai riittääkö pelkkä peli?