Avainsana: nes

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Testipäivä, osa 9: Mike Tyson’s Punch out!!

Testailussa oli tällä kertaa NES-klassikoita, joiden joukosta nostettiin digitaaliselle blogi-alustalle Mike Tyson’s Punch Out!!

Kyseessä on nyrkkeilypeli 8-bittiselle Nintendolle, joka on vielä tänäkin päivänä suosittu, eritoten speedrunnaus-skenessä. Peli julkaistiin vuonna 1987 ja se toimi jatkona alunperin kolikkopelinä julkaistulle Punch Out!!:lle. Mike ”Iron Mike” Tyson oli tuohon aikaan uransa huipulla ja nimen sitominen nyrkkeilypeliin oli oiva veto Nintendolta. Suosio oli melkeinpä taattu. Mutta, se oli myös ansaittu sillä peli on pelattavuudeltaan, grafiikoiltaan ja hahmoiltaan mainio.

Pelissä hallitaan Little Mac-hahmoa, jonka tavoitteena on päästä nyrkkeilymaailman huipulle. Kantona tässä kaskessa on muistettavia hahmoja jotka täytyy matkan varrella piestä. Matka alkaa Glass Joe:ta (Glass Jaw = Lasileuka) vastaan ja ottelu onkin sangen helppo. Glass Joe on hidas ja hyökkäysten väistely on sangen helppoa. Tämä pohjustaakin pelin mainiosti etenevää vaikeuskäyrää hyvin. Alku on helppo, mutta peli vaikeutuu sangen tasaisesti. Lopussa onkin sitten haastetta, jonka vain pikaisimmat peukkusankarit selvittää. Vastaan asettuu viimeisenä itse Mike Tyson, jota pidetään yhtenä vaikeimmista loppubosseista videopelien historiassa. Mike Tysonin voittaminen on yksi hienoimpia fiiliksiä, mitä NES:n äärellä voi saavuttaa, ainakin kirjoittajan mielestä.

Vastustajia löytyy yhteensä 11, joista muutama kohdataan matkan varrella uudelleen. Tässä kohtaa herrat ovat oppineet uusia temppuja, joten nyrkkihippaset ovat haastavampia kuin aiemmilla kerroilla.

Mike Tyson’s Punch Out!! ja muita NES-klassikoita isketään myyntiin RetroStoreen tällä viikolla, pysy kuulolla jos peli kiinnostelee!

Loppuun vielä nykyinen maailmanennätys pelistä, youtube-käyttäjältä Summoning Alt:

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Testipäivä, osa 6: Riittääkö pelkkä peli?

Tällä kertaa testipäivässä ei sisältänyt varsinaista testausta lainkaan, vaan käytiin läpi NES-manuaaleja varaston kätköistä. Tästä heräsi ajatus pelien keräämiseen yleisesti liittyen: kerätäkö pelkkiä pelejä loosena, vai tavoitella CIBbejä.

CIB siis sisältää yksinkertaisesti kaikki kilkkeet mitä pelin mukana on alunperin kaupasta ostaessa mukana tullut. Paketti, peli ja ohjekirja on yleisin kombo, mutta esimerkiksi vanhemmissa Commodore-peleissä saattoi tulla mukana oheiskrääsää, kuten tarroja, t-paitoja, pipoja, yms. Tämäkin hieman jakaa pelikeräilijöitä, moni käsittää CIB-termin että se sisältää edellämainitut promotuotteetkin, mutta monelle lyhennys muodostuu seuraavasti: C = Cart, I = Instructions, B = Box = CIB. Toinen tulkinta on Complete in box.

Tietyille järjestelmille kokonaisten settien kerääminen on helpompaa, esimerkkinä Sega Mega Drive. Kotelot oli VHS-kotelon kaltaisia muovikoteloita, joten ne oli loogista aikoinaan säilyttää. Toisaalta taas vaikkapa NES- ja SNES-pelit myytiin pahvilaatikoissa, jotka ovat haavoittuvaisempia vahingolle ja ne oli helpompi tulkita roskaksi. Tästä syystä juurikin vaikka NES-CIBien kerääminen on haastavampaa, isompi osa pakkauksista on kultaisella 80-luvulla (ja 90-luvulla) kiikutettu kiltisti roskiin. Saatika sitten kuntoaspekti, pahvikotelot ovat usein ottaneet osumaa ajan saatossa.

Kauppias itse on kerännyt aina pääsääntöisesti pelejä CIB-muodossa, mutta esimerksi NES-pelien kanssa on ollut helpompaa keräillä looseja. Toisaalta, peli kuin peli on aina kiinnostanut, muu ekstrasisältö on aina ollut plussaa 🙂

Retro Bird YouTube-kanavalla on mielenkiintoinen video aiheesta:

Tykkäätkö sinä kerätä kaiken peliin liittyvän, vai riittääkö pelkkä peli?

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Testipäivä, osa 3: Mega Man 3

RetroStoren viikottaisen testipäivän nostoksi valikoitui Mega Man 3 NES:lle, jonka kanssa kauppiaalla on ristiriitainen historia.

Peli julkaistiin vuonna 1990 Capcomin toimesta ja se oli jatkoa kahdelle aiemmalle Mega Manille, jotka menestyivät konsolilla sangen hyvin, eikä Mega Man 3 ollut tässä suhteessa poikkeus. Olin aina sarjaa fanittanut (ja fanitan edelleen) joten otin uuden julkaisun ilomielin aikoinaan vastaan. Uutena ominaisuutena oli liukumismahdollisuus, jonka avulla pystyi liikkumaan nopeammin ja tietyissä tilanteissa väistelemään vihulaisia tai heidän ammuksiaan ketterästi.

Muutoin peli noudatti aiemmista sarjan peleistä tuttua kaavaa: Läpäise kenttä -> peittoa bossi = saat uuden erikoisaseen. Hyvää settiä ja toimii tänäkin päivänä. Syntyy eräänlainen kivi- sakset- paperi -peli, jossa tietty saavutettu ase puree paremmin tiettyyn bossiin, kuin joku toinen. Vapaus valita missä järjestyksessä kentät pelaa, oli iso osa sarjan viehätystä ja lisää uudelleenpelattavuutta merkittävästi. ”Oikean” järjestyksen, missä kentät läpäisee, selvittäminen oli iso osa hauskuutta ja haastetta.

Siitä päästäänkin siihen henkilökohtaiseen motkotuksen aiheeseen, haasteeseen. Koin, että peli on sangen vaikea. Sama ajatus kummittelee tänäkin päivänä päässä ja koen pelin aloittamisen jotenkin.. Haastavaksi. Useimmiten kun Mega Man -kuume iskee, valikoituu henkilökohtaisesti pelattavaksi joko Mega Man 2 tai Mega Man 4. Vika on kyllä suurella todennäköisyydellä pelaajassa itsessään.

Viihdevinkkinä asiasta kiinnostuneille mainittakoon, että sarjan pelit on aika suosittuja speed run -maailmassa ja rivakkaita läpipeluita onkin sangen mukava seurailla. Jotkut saavat homman näyttämään helpolta. Tässä tyylinäyte (maailmanennätys) speedrunnaaja Fastatcc:ltä:

Mega Man 3 (SCN) tulossa perjantaina 15.3.2024 myyntiin.