Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 27: Commodore 64

Commodore 64, tuttavallisemmin C64, on yksi tietotekniikan historian merkittävimmistä ja rakastetuimmista koneista. Julkaisunsa jälkeen vuonna 1982 se nousi nopeasti suosituksi ja siitä tuli aikansa myydyin kotitietokone. Tässä blogitekstissä sukellamme C64:n historiaan, ominaisuuksiin ja sen vaikuttavuuteen videopelimaailmassa.

Historia ja Julkaisu

Commodore 64:n kehitys alkoi Commodore Business Machinesin (CBM) toimesta, ja sen tavoitteena oli luoda edullinen ja monipuolinen kotitietokone. C64:n julkaisun myötä Commodore halusi kilpailla muun muassa Sinclair ZX Spectrumin ja Apple II:n kanssa. C64:n suunnittelussa yhdistettiin tehokas 8-bittinen prosessori, innovatiivinen grafiikka ja ääni, mikä teki siitä houkuttelevan vaihtoehdon kotikäyttäjille.

Ominaisuudet

C64:ssa oli 64 kilotavua RAM-muistia, mistä se sai myös nimensä. Sen 8-bittinen MOS 6510 -prosessori toimi 1,02 MHz taajuudella, ja sen grafiikkaprosessori (VIC-II) mahdollisti jopa 16 väriä kerrallaan, mikä oli aikakauden mittapuulla vaikuttavaa. Äänipuolella C64:n SID (Sound Interface Device) -sirun ansiosta kone pystyi tuottamaan monimutkaisempaa musiikkia ja ääniä kuin monet kilpailijansa. SID-musiikin kuuleminen saakin monen nostalgiakakkulat huuruun, ainakin tämän kirjoittajan. Alta voi kuunnella SID-mestarin, Rob Hubbardin parhaita tuotoksia:

Pelit ja Ohjelmistot

Commodore 64:n suosio kasvoi erityisesti pelien myötä. Koneelle julkaistiin tuhansia pelejä, jotka kattoivat laajan valikoiman genrejä, kuten toimintaa, seikkailua, urheilua ja puzzle-pelejä. Muun muassa ”The Bard’s Tale,” ”Maniac Mansion” ja ”Elite” ovat esimerkkejä ikimuistoisista C64-peleistä, jotka ovat edelleen rakastettuja nostalgisten pelaajien keskuudessa.

C64:n kyky luoda näyttävää grafiikkaa ja monipuolista ääntä teki siitä houkuttelevan alustan myös indie-kehittäjille. Monet pelinkehittäjät aloittivat uransa juuri C64:llä, ja monet pelimekaniikat, jotka ovat tänä päivänä tuttuja, saivat alkunsa tämän koneen myötä.

Vaikuttavuus ja Perintö

Vaikka Commodore 64 kuopattiin virallisesti vuonna 1994, sen vaikutus pelimaailmaan ja tietotekniikkaan on edelleen nähtävissä. C64:n innovatiivisuus innoitti monia muita tietokoneita ja pelinkehittäjiä, ja se avasi ovia uusille teknologioille, joita nykyisin käytetään.

C64:n kulttuurinen perintö elää vahvana, ja monet fanit keräävät edelleen C64-koneita ja -pelejä. Erilaiset emulaattorit mahdollistavat C64-pelien pelaamisen nykyaikaisilla laitteilla, ja monet indie-pelikehittäjät ammentavat inspiraatiota tämän ikonisen tietokoneen pelimekaniikoista ja tyyleistä.

Loppusanat

Commodore 64 on enemmän kuin vain tietokone; se on osa monien ihmisten nuoruutta ja kulttuurihistoriaa. Se avasi ovet digitaaliseen maailmaan ja loi perustan nykypäivän peliteollisuudelle. C64:n perintö elää yhä, ja sen vaikutus näkyy edelleen uusissa peleissä ja teknologiassa. Olipa kyseessä nostalginen muisto tai uusi kokemus, Commodore 64:n taika on ikimuistoista. Valikoimastamme paistaneekin rakkaus C64:sta kohtaan, tarjolla on pelejä, joikkareita ja fanituotteita aiheeseen liittyen.

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 20: Resident Evil, zombiekauhun vuoristorataa

Resident Evil (Biohazard Japanissa) on vuonna 1996 alkunsa saanut kauhupelisarja, joka keksi termin ”survival horror”. Kauppiaalle sarja on jo nuoruudesta tuttu ja äärimmäisen rakas, ensimmäisestä osasta lähtien. Resident Evil julkaistiin PS1:lle 1996 ja sarja jatkuu yhä tänäkin päivänä. Klassikkoasemastaan huolimatta sarja hieman notkahti/eksyi raiteiltaan jossain kohtaa, mutta Resident Evil 7:n myötä palautti asemansa alusvaatemyynnin lisääjänä.

Ensimmäinen osa lainasi vahvasti Alone In The Dark -peliltä pelimekaanikan ollessa samankaltainen, mutta teki kaiken paremmin. Resident Eviliä on myös kiittäminen zombien palauttamisesta kauhun ystävien tutkaan, ainakin pelimaailmassa. Pelin pihvinä on selviäminen. Vaikeustasosta riippuen aseita on vähän, ammuksia vähän ja tallentaminenkin on rajoitettua. Tallentamista varten täytyy löytää ink ribboneita ja niiden avulla voi pelin tallentaa tietyissä paikoissa konekirjoitinta käyttäen. Juoni on sinänsä peruskauraa, mutta ihan mukaansatempaava. Ilkeä korporaatio, Umbrella, luo T-viruksen joka muuntaa ihmiset eläviksi kuolleiksi ja ylläri pylläri, sehän leviää laboratoriosta. Kommelusta tutkimaan lähetetään ryhmä S.T.A.R.S -erikoisryhmän poliiseja, jotka törmäävät matkallaan erinäisiin epäpyhiin olentoihin. Mielipiteitä jakaa pelin tankkikontrollit, joissa maisema pysyy paikallaan mutta pelaaja liikkuu ja kääntyy tankin lailla. Vaatii hieman tottumista, mutta itse tykkään.

LongplayArchive:n Youtube-kanavalta voi kurkkia läpipeluuta:

2 ja 3 -osat julkaistiin myös PS1:lle ja olivat taattua Capcom-laatua, joskin kolmatta osaa, Resident Evil 3: Nemesis, voisi hieman kritisoida vaikeustason epäbalanssista. Helpolla tasolla aseita ja ammuksia on liikaa, mutta normaalitasolla lähtökäyrä on ehkä hieman korkealla. Suosittelen kyllä ehdottomasti normaalitasoa, koska muutoin mennään aika action-painotteisesti, mikä näkyi vahvemmin osissa 4, 5 ja 6. Pelit ovat käytännössä toimintapelejä ja täytyykin myöntää sarjan fanina, että osat 5 ja 6 odottavat yhä läpipeluuta. Ovat kylläkin tehtävälistalla, muttei ihan siellä kärkipäässä. Viimeinen peli PS1:lle sarjasta oli Resident Evil Survivor, joka kokeili first person-näkymää, mutta ei yltänyt ihan sarjan asettamalle tasolle.

AVGN oli asiasta tätä mieltä:

Resident Evil 4 on monien mielestä paras peli koko sarjasta, mutta omaan makuuni se on liian action-painotteinen ja zombien puute myös häiritsee vahvasti. En myöskään suuremmin pidä pelin ympäristöstä, joka on Espanjalainen kylä. Mutta menestystä ei voi kiistää, peli on pärjännyt sangen mainiosti. Läpipeluun jälkeen kirjoittajan mielenkiinto sarjaa kohtaa hieman laski ja ehkä tästä syystä seuraavat osat jäivät aikanaan kokematta.

Sitten sarjan tekijät muistivat että kauhuahan tässä piti tehdä ja tuuttasivat markkinoille Resident Evil 7: Biohazardin. Pitkän odotuksen jälkeen tarjolla oli taas selviytymiskauhua, peräti kahmalokaupalla. Peli sijoittuu Louisianan suoympäristöön ja Bakerin perheen ympärille, joiden jäseniä saa pelätä ihan tosissaan. Juoni on pähkinän kuoressa seuraava: Ethan Winters saa viestin kadonneelta vaimoltaa Mialta, joka johdattaa hänet vaimonhakureissulle edellämainittuun paikkaan. Bakerin perhe ei ole suunnitelmasta riemuissaan ja tekee kaikkensa pelaajan teilaamiseksi.

Gamers React Comp -kanavalta löytyy esimerkkimatskua Jack Bakerin säikyttelystä ja sen vaikutuksista erinäisiin streamaajiin:

Parhaillaan menossa läpipeluu VR-kakkuloiden kanssa ja kehtaan myöntää että hieman jännittää. Sarja käyttää pelissä ensimmäistä kertaa FPS-näkökulmaa, joka upottaa pelaajan pelin sisään entistä enemmän. Sama trendi jatkuu Resident Evil Villagessa (8). Village vielä itseltä kokematta, joten jätetään siitä jauhaminen tuonnemmaksi. Joskin peli ottaa vahvasti vaikutteita RE4:sta, joten se ei lähtökohtaisesti vaikuta niin itseä kiinnostavalta. 9:siä odotellessa.. RE2:sta ja RE3:sta on myös tehty uusintaversiot, oikein mainiot sellaiset, mutta jätetään nekin tuleviin postauksiin.

RetroStoresta löytyy tällä hetkellä Resident Evilin ystäville useita vaihtoehtoja eri alustoille! Listaus täältä. Pelit liikkuvat sangen nopeasti, joten kannattaa napata kiinnostavat kappaleet talteen.

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 15: North & South C64, koomista sotimista

Tervehdys, pelihistoriasta kiinnostuneet ja retropelaamisen ystävät ylipäätänsä! Tänään lähdettiin testinurkassa matkalle menneisyyteen tutustumaan yhteen 80-luvun ikonisimmista peleistä – Commodore 64:n North & Southiin.

North & South, jonka julkaisi Ocean Software vuonna 1989, tarjosi ainutlaatuisen sekoituksen strategiaa, toimintaa ja huumoria. Peli sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, ja pelaajat ottavat roolin joko Pohjois- tai Etelävaltioiden armeijoiden komentajina. Tavoitteena on valloittaa vastustajan alueita ja lopulta voittaa sota.

Mikä sitten teki North & Southista niin ikimuistoisen? Yksi sen eduista oli monipuolisuus. Pelaajat voivat valita erilaisia strategioita, kuten hyökkäyksen, puolustuksen ja resurssien hallinnan. Lisäksi peli tarjosi useita erilaisia pelitiloja, mukaan lukien yksinpeli, kaksinpeli ja jopa moninpeli, jossa neljä pelaajaa voivat ottaa toisistaan mittaa.

Mutta mikä nousi esiin North & Southista vielä enemmän? Sen huumori ja viihdyttävyys. Peli sisälsi useita humoristisia elementtejä, kuten hölmöjä animaatioita, hassuja ääniefektejä ja yllättäviä tapahtumia, jotka tekivät pelaamisesta hauskaa ja viihdyttävää. Lisäksi pelin musiikki, joka tarttui päähän ja pysyi siellä päiväkausia, teki siitä unohtumattoman kokemuksen.

Vaikka North & South onkin vähän unohdettu nykypäivän pelimaailmassa, sen perintö elää edelleen niiden sydämissä, jotka muistavat sen. Se oli yksi niistä peleistä, jotka vaikuttivat monen lapsuuteen ja tarjosivat tuntikausiksi viihdettä.

Pelikuvaa Legendary Games-kanavalta:

North & South tarjoaa ainutlaatuisen matkan menneisyyteen ja muistutuksen siitä, miksi retropelaaminen on edelleen niin hienoa. Kahden kasetin (ja kahden puolen per kasetti) pelin ollessa kyseessä, kannattaa varata pelituokioon tovi aikaa ja nauttia hetki menneiden aikojen kiirettömyysestä 🙂

Kasettiversio tulossa myyntiin RetroStoreen loppuviikosta, pysy kuulolla! Nopeiten saat tiedon myyntiin lisätyistä peleistämme tilaamalla uutiskirjeemme. Pienellä viiveellä ilmoitamme julkaisuista myös some-kanavillamme: fb ja ig

Odotellessa voit käydä kurkkaamassa nykyisen Commodore-tarjontamme täältä!

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 14: Taktista hullunmyllyä PlayStation 1:llä

Kun puhutaan klassisista moninpelikokemuksista, harvat pelit voivat ylittää legendaarisen Worms-pelin PlayStationilla. Vuonna 1995 Team17:n toimesta julkaistu vuoropohjainen strategiapeli on lumonnut pelaajat ympäri maailman yksinkertaisuudellaan ja hauskalla pelattavuudellaan. Niille, jotka eivät ole vielä kokeilleet tätä legendaarista peliä tai kaipaavat matkaa muistojen poluille, tässä pieni katsaus siihen, miksi Worms on yksi PlayStationin ikonisimmista peleistä.

Ensimmäinen asia, joka herättää huomiota Worms-pelissä, on sen ainutlaatuinen konsepti. Pelaajat ohjaavat joukkoa söpöjä mutta sotaisia matoja, jotka taistelevat toisiaan vastaan satunnaisesti luoduilla kentillä. Tavoitteena on yksinkertainen: tuhota vastustajan madot käyttäen erilaisia aseita ja taktiikoita. Mikään ei ole hauskempaa kuin asettaa dynamiittia vastustajan lähelle ja katsoa, kuinka mato lähtee matkalle kuuta kohti.

Toinen Worms-pelin vahvuus on sen monipuolinen pelattavuus. Vaikka perusidea on yksinkertainen, peli tarjoaa runsaasti syvyyttä ja strategioita, jotka pitävät pelaajat palaamassa kerta toisensa jälkeen. Aseiden valtava valikoima, kenttien vaihtelevuus ja monipuoliset pelimuodot, kuten yksinpelikampanjat ja moninpelitilat, tekevät jokaisesta pelikerrasta ainutlaatuisen ja jännittävän.

Pelikuvaa youtubesta 10min gameplay-kanavalta:

Mikä tekee Wormsista todellisen klassikon, on sen sosiaalinen ulottuvuus, varsinkin tänä päivänä. Pelatessa ystävien kanssa samassa huoneessa, Worms tarjoaa hervottoman hauskoja hetkiä, kun pelaajat yrittävät tehdä toinen toistaan naurettavampia temppuja ja voittaa toisensa nokkelilla taktiikoilla. Moninpelitilat ovat täynnä kilpailuhenkeä ja yllätyksiä, mikä tekee pelistä täydellisen valinnan peli-iltoihin ystävien kanssa.

Worms on yksi niistä peleistä, jotka ovat kestäneet aikaa ja säilyttäneet viehätyksensä vuosien varrella. Sen yksinkertainen mutta syvä pelattavuus, värikäs grafiikka ja hervoton huumori tekevät siitä ehdottoman klassikon, joka ansaitsee paikkansa jokaisen PlayStation-pelaajan pelikirjastossa. Jos et ole vielä kokeillut tätä legendaarista peliä, se on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen – saatat löytää itsesi nauramasta ääneen ja palaavan takaisin matojen hulluun maailmaan kerta toisensa jälkeen.

PS1-versio tulossa myyntiin -> retrostore.fi tällä viikolla! Tsekkaa odotellessa muut myynnissä jo olevat PS1-pelit!

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 11: Zombeja paratiisissa

Tällä kertaa koeponnistettiin PlayStation 3 -pelejä, joten liikutaan hieman harmaalla alueella retroilun määritelmää mietittäessä. Testattavien pelien joukossa oli menneisyydestä testaajalle tuttu Dead Island, joka julkaistiin Deep Silverin toimesta vuonna 2011. Vahvan Resident Evil -fanituksen myötä zombien lahtaaminen tulee aikalailla selkärangasta, mutta virkistävänä vaihteluna Dead Islandissa ei hiippailla pimeissä kartanoissa tai kaduilla, vaan peli sijoittuu fiktiiviselle Banoin paratiisisaarelle/lomaresorttiin ja suurin osa rähinästä rähistään kirkkaassa päivänvalossa.

Pelin alussa on valittavissa neljä eri hahmoa jolla lähtee zombeja muhentamaan. Hahmoilla on erilaiset ominaisuudet keskenään, yksi on terävien aseiden ekspertti, toinen lyömäaseiden.. Tuttua huttua. Jostain syystä aikoinaan pelattavaksi itselle valikoitui Sam B, joka on lyömäaseiden kanssa vahvin. Zombien mätkiminen on mieluisaa ja mekaniikka oli aikanaan sangen pätevä. Zombeja ja varsinkin vahvempia variantteja näistä (thug), voi esimerkiksi rampauttaa takomalla otuksia koipiin. Räsynukkefysiikat myös toimii pelissä kivasti ja zombiet lentelevät välillä hassunkurisesti mätkinnän tiimellyksessä. Fiksuna ratkaisuna myös viholliset vahvistuvat pelin edetessä ja niillä on oma levelinsä. Alussa pärjää nyrkeillä mätkien heikompia zombeja vastaan, mutta äkkiä huomaa tarvitsevansa jotain kättä pidempää.

Aihepiiristään huolimatta peli ei ole varsinaisesti kauhupeli, vaikkakin säikytyksiä on ripoteltu sinne tänne. Matkatessa paikasta toiseen jalkaisin on myös kuumottavia tilanteita kun juoksevat versiot zombeista (infected) alkavat päästämään selkäpiitä karmivia karjaisuja jossain lähistöllä eikä ole varmuutta mistä suunnasta ne kimppuun juoksevat.

Gameplay-videota tyrkylle 10min Gameplay-kanavalta:

Aseita löytyy pitkin peliä aina veneen airoista rynnäkkökivääreihin, mutta niistä tulee pitää huolta. Aseet hajoavat käytön myötä ja niitä voi korjailla kartalta löytyvillä työpöydillä. Samoilla työpöydillä voi myös pelin edetessä modata aseita. Tätä varten tulee ansaita/löytää eri modausohjeita. Tämä nostaa viihdearvoa elävien kuolleiden eliminoinnissa, hauskin mikä mieleen nousee on sähkömodi miekkaan, joka saa zombiet sätkimään iskun myötä.

Pelistä on julkaistu hiljattain KAUAN odotettu jatko-osa, Dead Island 2, mutta täällä ei vielä moisista kotkotuksista piitata. Ehkä sitten 15 vuoden päästä. Dead Island: Game of the year edition Playstation 3:lle tulossa huomenna myyntiin RetroStoreen muiden PS3-pelien myötä. Odotellessa voi tsekkailla muut PS3-pelit täältä!

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 10: Perkules, sanoi Hercules!

Tällä viikolla RetroStoressa testailtiin Disney-teemaisia pelejä PS1:lle ja PS2:lle. Mielenkiinnon herätti Disney’s Action Game Featuring Hercules.

Peli on suurimmilta osin perinteinen 2-ulotteinen tasoloikka, mutta mukana on vertikaalisia juoksukenttiä jotka tuovat Crash Bandicootin mieleen. Peli on julkaistu 1997 Virgin Interactiven toimesta PS1:lle. Lisäksi peli löytyy Windowsille ja Game Boylle.

Pelin juoni noudattaa elokuvan juonta, jossa Herculeksen, Zeusin pojan, täytyy saavuttaa takaisin menetetty jumaluutensa suorittamalla erinäisiä tehtäviä ja päihittämällä useita vihollisia. Lopuksi täytyy piestä Haades joka vei Herculeksen kuolemattomuuden. Pääaseena matkan varrella on miekka, mutta nyrkkejäänkin voi halutessaan heilutella. Poweruppejakin löytyy, kuten salamamiekkaa, tulipallomiekkaa jne. Mielenkiintoisena tallennusmuotona pelistä löytyy 4 vaasia per kenttä, jotka keräämällä saa salasanan jolla peliä voi jatkaa myöhemmin samasta kentästä. Aika hauska tallennusniksi, jonka eteen täytyy nähdä hieman vaivaa. Vrt. tämän päivän autosave-pelit, jotka pitelevät kädestä alusta loppuun.

Plattariversio Herculeksesta tulossa myyntiin tällä viikolla, pysy kuulolla jos peli kiinnostelee! Tsekkaa odotellessa jo nyt tarjolla olevat PS1-pelit täältä.

Loppuun vielä hieman videota pelattavuudesta:

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 9: Mike Tyson’s Punch out!!

Testailussa oli tällä kertaa NES-klassikoita, joiden joukosta nostettiin digitaaliselle blogi-alustalle Mike Tyson’s Punch Out!!

Kyseessä on nyrkkeilypeli 8-bittiselle Nintendolle, joka on vielä tänäkin päivänä suosittu, eritoten speedrunnaus-skenessä. Peli julkaistiin vuonna 1987 ja se toimi jatkona alunperin kolikkopelinä julkaistulle Punch Out!!:lle. Mike ”Iron Mike” Tyson oli tuohon aikaan uransa huipulla ja nimen sitominen nyrkkeilypeliin oli oiva veto Nintendolta. Suosio oli melkeinpä taattu. Mutta, se oli myös ansaittu sillä peli on pelattavuudeltaan, grafiikoiltaan ja hahmoiltaan mainio.

Pelissä hallitaan Little Mac-hahmoa, jonka tavoitteena on päästä nyrkkeilymaailman huipulle. Kantona tässä kaskessa on muistettavia hahmoja jotka täytyy matkan varrella piestä. Matka alkaa Glass Joe:ta (Glass Jaw = Lasileuka) vastaan ja ottelu onkin sangen helppo. Glass Joe on hidas ja hyökkäysten väistely on sangen helppoa. Tämä pohjustaakin pelin mainiosti etenevää vaikeuskäyrää hyvin. Alku on helppo, mutta peli vaikeutuu sangen tasaisesti. Lopussa onkin sitten haastetta, jonka vain pikaisimmat peukkusankarit selvittää. Vastaan asettuu viimeisenä itse Mike Tyson, jota pidetään yhtenä vaikeimmista loppubosseista videopelien historiassa. Mike Tysonin voittaminen on yksi hienoimpia fiiliksiä, mitä NES:n äärellä voi saavuttaa, ainakin kirjoittajan mielestä.

Vastustajia löytyy yhteensä 11, joista muutama kohdataan matkan varrella uudelleen. Tässä kohtaa herrat ovat oppineet uusia temppuja, joten nyrkkihippaset ovat haastavampia kuin aiemmilla kerroilla.

Mike Tyson’s Punch Out!! ja muita NES-klassikoita isketään myyntiin RetroStoreen tällä viikolla, pysy kuulolla jos peli kiinnostelee!

Loppuun vielä nykyinen maailmanennätys pelistä, youtube-käyttäjältä Summoning Alt:

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 7: ”Tonight I dine on Turtle Soup”

Tänään RetroStoressa testailtiin Sega-pelejä. Ehdottomaksi helmeksi joukosta nousi Teenage Mutant Hero Turtles: The Hyperstone Heist, joka julkaistiin konsolille Konamin toimesta vuonna 1993.

Pelattavuus on pitkälti arcademaista pieksämistä, joten tavoitteena on hakata muun muassa kaikki. Mikäpä sen tyydyttävämpää 🙂 Juoni on aika tyypillinen, Silppuri on aikeissa vallata maailman ja kilpparit pyrkii tämän estämään. Peli pohjautuu pitkälti arcade-versioon Turtles In Time, joka julkaistiin myös Super Nintendolle samalla nimellä. Sega sai tämän hieman poikkeavan version.

Peli otettiin hyvin vastaan ja se sai myös kriitikoilta positiivisia arvioita. Beat’em upit on useimmiten parhaita kaverin kanssa koettuna ja myös HyperStone Heistiä voi pelata kaksi pelaajaa yhtaikaa. Kenttäsuunnittelu jakanee mielipiteitä: Kenttiä on sangen vähän, mutta ne ovat erittäin pitkiä. Pituutta pelillä siis on, mutta ehkä vaihtelua voisi olla enemmän.

Grafiikka on mukavan sarjakuvamaista ja pelattavuus Konamin myötä miellyttävän sulavaa.

Teenage Mutant Hero Turtles: The HyperStone Heist nyt saatavilla ohjekirjan kera RetroStoresta.

Jos Turtles on Sinun juttusi, tsekkaa myös meiltä löytyvä Arcade1Up Turtles-countercade, jolla pääsee mukavasti tunkkaiseen pelihallitunnelmaan, kotoa käsin!

Tsekkaa myös hauska vertailuvideo HyperStone Heist:sta ja Turtle In Time:sta Angry Video Game Nerdin spin-off -sarjasta James And Mike Mondays:

Julkaistu Jätä kommentti

Testipäivä, osa 6: Riittääkö pelkkä peli?

Tällä kertaa testipäivässä ei sisältänyt varsinaista testausta lainkaan, vaan käytiin läpi NES-manuaaleja varaston kätköistä. Tästä heräsi ajatus pelien keräämiseen yleisesti liittyen: kerätäkö pelkkiä pelejä loosena, vai tavoitella CIBbejä.

CIB siis sisältää yksinkertaisesti kaikki kilkkeet mitä pelin mukana on alunperin kaupasta ostaessa mukana tullut. Paketti, peli ja ohjekirja on yleisin kombo, mutta esimerkiksi vanhemmissa Commodore-peleissä saattoi tulla mukana oheiskrääsää, kuten tarroja, t-paitoja, pipoja, yms. Tämäkin hieman jakaa pelikeräilijöitä, moni käsittää CIB-termin että se sisältää edellämainitut promotuotteetkin, mutta monelle lyhennys muodostuu seuraavasti: C = Cart, I = Instructions, B = Box = CIB. Toinen tulkinta on Complete in box.

Tietyille järjestelmille kokonaisten settien kerääminen on helpompaa, esimerkkinä Sega Mega Drive. Kotelot oli VHS-kotelon kaltaisia muovikoteloita, joten ne oli loogista aikoinaan säilyttää. Toisaalta taas vaikkapa NES- ja SNES-pelit myytiin pahvilaatikoissa, jotka ovat haavoittuvaisempia vahingolle ja ne oli helpompi tulkita roskaksi. Tästä syystä juurikin vaikka NES-CIBien kerääminen on haastavampaa, isompi osa pakkauksista on kultaisella 80-luvulla (ja 90-luvulla) kiikutettu kiltisti roskiin. Saatika sitten kuntoaspekti, pahvikotelot ovat usein ottaneet osumaa ajan saatossa.

Kauppias itse on kerännyt aina pääsääntöisesti pelejä CIB-muodossa, mutta esimerksi NES-pelien kanssa on ollut helpompaa keräillä looseja. Toisaalta, peli kuin peli on aina kiinnostanut, muu ekstrasisältö on aina ollut plussaa 🙂

Retro Bird YouTube-kanavalla on mielenkiintoinen video aiheesta:

Tykkäätkö sinä kerätä kaiken peliin liittyvän, vai riittääkö pelkkä peli?