Ensin on myönnettävä nolo totuus: Tämä helmi oli kauppiaalta kokonaan kokematta vielä viime viikkoihin saakka. Mutta kenties olin onnekas, kun pääsin kokemaan pelin nyt ensimmäistä kertaa. Tämä kirjoitus poikkeaa normista myös siinä mielessä, että kyseessä ei ole kauppaan myyntiin tuleva peli, vaan peli löytyy henkilökohtaisesta kokoelmasta. Pelattu versio oli uusintaversio 3ds:lle: The Legend Of Zelda: Ocarina of Time 3d.
Kun puhutaan yleensäkin videopeleistä, jotka ovat määritelleet kokonaisia sukupolvia, yksi nimi nousee lähes aina keskustelun kärkeen: The Legend of Zelda: Ocarina of Time. Vuonna 1998 Nintendo 64:lle julkaistu seikkailupeli ei ollut vain tekninen läpimurto – se oli myös emotionaalinen ja taiteellinen kokemus, joka on jättänyt pysyvän jäljen pelikulttuuriin.
Matka, joka alkaa metsästä
Pelaaja astuu Hyrulen maailmaan Linkin, nuoren sankarin, saappaissa. Tarina käynnistyy hiljaisessa Kokiri-metsässä, jossa Link saa kutsun suurempaan kohtaloon. Pian hän löytää itsensä taistelemasta Ganondorfia, Hyrulen pimeää valtiaasta vastaan, ja matkustaa ajassa nuoren pojan ja aikuisen sankarin roolien välillä. Alkuun peli tuntui hieman pitkäpiimäiseltä, mutta kun se imaisee mukaansa, irti ei enää päässyt.
Ocarinan taika
Pelin nimessä oleva ocarina ei ole vain koriste – se on olennainen osa pelin mekaniikkaa ja sen sydäntä. Pieni sininen huilu antaa Linkille mahdollisuuden hallita aikaa, säätä ja ennen pitkää teleporttailla eri puolille Hyrulea. Jokainen sävelmä on kuin oma loitsunsa, ja niiden oppiminen tuntuu aidosti merkitykselliseltä.
Moni pelaaja muistaa vielä tänäkin päivänä ulkoa kappaleet kuten Zelda’s Lullaby ja Song of Storms – ne ovat osa pelihistoriaa.
Aikansa tekninen mestariteos
Vuonna 1998 Ocarina of Time oli tekninen ihme. Sen 3D-maailma, vapaasti tutkittavat alueet ja innovatiivinen Z-targeting-taistelujärjestelmä loivat perustan modernille toimintaseikkailupelille. Sen vaikutus näkyy edelleen nykypeleissä, kuten Elden Ringissä ja Breath of the Wildissa.
Grafiikka saattaa nykyään näyttää kulmikkaalta N64-versiosa, mutta sen aikanaan luoma immersio ja tunnelma ovat säilyneet yllättävän hyvin. 3ds-remaken grafiikka on vieläkin yllättävän vaikuttava, ei pistänyt lainkaan negatiivisessa silmään. Pelin ikoninen musiikki, säveltäjänsä Koji Kondon käsialaa, on yhä yksi videopelihistorian rakastetuimmista soundtrackeista.
Soundtrackista voi nauttia vaikkapa täältä (OptimusPike):
Miksi se on edelleen tärkeä
Ocarina of Time ei ole vain nostalginen pala menneisyyttä – se on peli, joka määritteli mitä “seikkailu” tarkoittaa interaktiivisessa muodossa. Se opetti pelaajille tutkimisen ilon, palkitsi uteliaisuuden ja antoi tunteen aidosta sankaruudesta.
Vaikka Zelda-sarja on sittemmin kehittynyt ja kasvanut, monet fanit palaavat yhä Hyrulen vanhaan versioon. Syynä ei ole vain nostalgia, vaan se, että Ocarina of Time onnistui luomaan jotain ajattoman inhimillistä – seikkailun, toivon ja musiikin yhdistelmän, joka koskettaa vielä vuosikymmeniä myöhemminkin.
Ocarina of Time ei ole vain peli – se on muisto, tunne ja aikamatka menneisyyteen, joka todistaa, että hyvä tarina ja huolellinen suunnittelu eivät koskaan vanhene. Harmiksemme juuri nyt pelien osalta Zelda-valikoima on kapea, mutta Triforce-kuumetta voi juhlistaa vaikkapa tällä Zelda-hupparilla!




